hahmot

kuka? mikä? millanen? minä? eikö? jooko? täh? häh?  

noita kysymyksiä on ollut pää täynnä viimesen viikon, sillä alettiin työstämään hahmoja meidän toiseen demoon. tiistaina iltapäivällä käytiin stockmannilla tutkimusretkellä, tarkoituksena inspiroitua ympäristöstä, ihmisistä, mistä vaan. keskiviikkona näytettiinkin sitten toisillemme mitä oltiin saatu aikaan ja voi veljet että olikin saatu! ihania, samaistuttavia, hauskoja ja traagisia tyyppejä. lapsia ja aikuisia, nuoria ja vanhoja.

hahmonluominen on ainakin itselle ollut aikamoista ylä- ja alamäkeä. tää on eka kerta kun alotan luomaan jotain ihan täydestä nollasta ja yksin. yhdessä hetkessä omat ideat tuntuu aivan mahtavilta ja ne lähtee lentoon oikeen urakalla, kun taas toisena hetkenä on olo että kaikki mahdollinen mitä ajattelet on tyhmää, tylsää ja typerää. sitte ku oot tarpeeks rypeny siellä pohjamudissa niin pääset taas hetkellisesti huipulle. miten mahtavaa! parhaimmillaan erittäin palkitsevaa, huonoimmillaan itsetunnon musertavaa. se kaikki kuuluu näyttelijäntyöhön ja no tietty elämään ylipäätään!

on jännittävää luoda jotain ns täysin tyhjästä ja yksin. vaikka toimimmekin ryhmässä ja kaverista saa tukea, päävastuu luomisessa (tässä tapauksessa) on minulla itselläni. homma vaatii superisti paneutumista, heittäytymistä ja rohkeutta. täytyy olla tosi tarkka, seurata omia vaistoja ja ottaa ajatuksista koppeja. kyseenalaistaa, testata, hyväksyä ja muokata. sietää epäonnistumista, epätietoisuutta ja tyhjää päätä. luottaa itseensä just niinä hetkinä kun siltä vähiten tuntuu.

katotaan millasia tyyppejä lauteille astelee ensi viikon perjantaina ja lauantaina kun meidän kakkosten toinen demo näkee päivänvalon! huisia ja ihanaa:)

haleja ja valoa sinne ruudun toiselle puolelle,

Janita Juvonen 

Näyttelijäntyö 2