Pääsykoe.
Päästä kokeeseen.
Päästä sisään.
Mitä se vaatii...
Ollaan viimeisen parin viikon aikana oltu koulussa pääsykokeiden äärellä. Ollaan käyty läpi asioita mitkä näin pääsykokeiden alla on mietityttänyt ja hieman kertailtu opittuja asioita ja tekniikoita. Kukin pohtii erilaisia juttuja, mutta kaikilta löytyy se sama palo ja tahto päästä opiskelemaan ja tekemään sitä mitä rakastaa. Miten sellaisen sitten saa näkymään satojen muiden joukosta?
Valitkaa minut.
Tuuri, kokemus, kokemattomuus, hyvä flow, jännitys... Jep. Näillä sisään.
Kun lähtee miettimään miten tulisi olla ja esiintyä, tuntuu että heti tekee itselleen jonkinlaisen muurin. Mitä minulta vaaditaan? Mikäköhän olisi oikein tehdä? Sehän näkyy. Kaikki näkyy, tekemisessä ja asenteessa.
Motivaatio on todella iso osa tekemistä, mutta harjoittelu tekee mestarin.
Lavalla, avoimena, näytä mitä osaat, mutta älä tee väkisin. Pitää olla joku keveys ja rentous. Harjoittelun kautta sen voi saavuttaa. Saada varmuus siihen mitä tekee ja luottaa siihen. Yksinkertaista. Jep jep.
Tie näyttelijyyteen on täynnä kiviä, erikokoisia ja -muotoisia. Jokaisen pitää itse kävellä se tie, jota on valinnut kulkea. Matkan ei kuulukaan välttämättä olla helppo. Vaikeimmat tien kohdat ja muhkuraisimmat kivet ovat lopulta niitä opettavaisimpia. Pitää muistaa, että ilman epäonnea ei synny hyviä tarinoita. Luovuudelle on myös omat kompastuskivensä mm. pelko, häpeä ja itsekeskeisyys.
Päästä kokeeseen.
Päästä sisään.
Mitä se vaatii...
Ollaan viimeisen parin viikon aikana oltu koulussa pääsykokeiden äärellä. Ollaan käyty läpi asioita mitkä näin pääsykokeiden alla on mietityttänyt ja hieman kertailtu opittuja asioita ja tekniikoita. Kukin pohtii erilaisia juttuja, mutta kaikilta löytyy se sama palo ja tahto päästä opiskelemaan ja tekemään sitä mitä rakastaa. Miten sellaisen sitten saa näkymään satojen muiden joukosta?
Valitkaa minut.
Tuuri, kokemus, kokemattomuus, hyvä flow, jännitys... Jep. Näillä sisään.
Kun lähtee miettimään miten tulisi olla ja esiintyä, tuntuu että heti tekee itselleen jonkinlaisen muurin. Mitä minulta vaaditaan? Mikäköhän olisi oikein tehdä? Sehän näkyy. Kaikki näkyy, tekemisessä ja asenteessa.
Motivaatio on todella iso osa tekemistä, mutta harjoittelu tekee mestarin.
Lavalla, avoimena, näytä mitä osaat, mutta älä tee väkisin. Pitää olla joku keveys ja rentous. Harjoittelun kautta sen voi saavuttaa. Saada varmuus siihen mitä tekee ja luottaa siihen. Yksinkertaista. Jep jep.
Tie näyttelijyyteen on täynnä kiviä, erikokoisia ja -muotoisia. Jokaisen pitää itse kävellä se tie, jota on valinnut kulkea. Matkan ei kuulukaan välttämättä olla helppo. Vaikeimmat tien kohdat ja muhkuraisimmat kivet ovat lopulta niitä opettavaisimpia. Pitää muistaa, että ilman epäonnea ei synny hyviä tarinoita. Luovuudelle on myös omat kompastuskivensä mm. pelko, häpeä ja itsekeskeisyys.
 |
| Nätö ykköset tulevan produktion tutkimusmatkalla Vartiosaaressa helmikuussa 2019 |
Tätä hommaa ei voi kuitenkaan tehdä yksin, vaikka jokaisen täytyy kulkea se oma tiensä. Lavallakaan ollessa emme ole ikinä yksin. Tarvitsemme ihmisiä tukemaan, katsomaan, kanssanäyttelemään ja työstämään kanssamme. Yhdessä muiden kanssa, tiellä eteneminen helpottuu.
Näytteleminen on kuitenkin luovia tekoja, joiden kautta ilmaisemme itseämme ja pyrimme ymmärtämään muita ja ympäristöä.
"Näin mä katon maailmaa ja näin mä sen jäsennän."
Näyttelijäntyö on ilmaisua eri muodoissa. Harjoittelemme ja luomme uutta, ennennäkemätöntä.
Mene.
Tee.
Toteuta.
Ole oma itsesi.
Luota siihen ja tutki minuutta.
~ Reetta Kinnarinen, Nätö 1
Kommentit
Lähetä kommentti