Teimme yhteistyönä elokuvalinjan kanssa lyhytelokuvat. Kymmenen viiden minuutin elokuvaa, jokaisessa kaksi näyttelijää, muista tehtävistä vastasivat elokuvalinjan opiskelijat. Käsikirjoitukset loimme yhdessä elokuvalinjan kanssa ja pääsimme vaikuttamaan hahmoihimme ja heidän tarinaansa. Jokainen elokuva kuvattiin päivässä, mutta sitä ennen harjoittelimme ohjaajan kanssa kuvauksia edeltävän viikon ja hioimme hahmojen taustatarinat timanttiin.
Lyhytelokuvien rinnalla ahersimme varjokurssin parissa. Teimme lyhyitä harjoitteita ja tutkimme kameran edessä esiintymistä. Oli kiinnostavaa havaita teatteri- ja elokuvanäyttelemisen eroja. Kameran edessä pienemmätkin liikkeet riittävät. Toisaalta siinä korostuu entistä enemmän se, miten tärkeää on saada välitettyä hahmon ajatus katsojalle. Lisäksi täytyy pitää mielessä kameran paikka, olla häiriintymättä mahdollisista mikeistä ja olla tietoinen valoista. Tekniikkaa rakennettaessa tulee pitää huolta omasta vireystilasta, pysyä kärsivällisenä ja keskittyä omaan työhön. Kuvausaikataulu on päivän aikana hektinen ja kuvataan monta kuvaa yhdestä kohtauksesta, jolloin on tärkeää saada itsensä valmiiksi jokaiseen ottoon.
Jakson aikana tajusi myös, kuinka tärkeää harjoitteleminen ja valmistautuminen kuvausjaksoon on. Kuvausten aikana ei ehdi enää miettiä mikä hahmon päämäärä on kohtauksessa tai mikä on seuraava repliikki. Jokaisella työryhmässä on omat tehtävänsä, jotka hoidetaan mahdollisimman sujuvasti. Näyttelijän tulee pitää huolta siitä, että keskittyy omaan työhönsä eikä hidasta muiden työn kulkua.
Kuvausryhmän työskentelyn seuraaminen lisäsi arvostusta muuta työryhmää kohtaan. Vaikka näyttelijäntyö saattaakin olla leffoissa se katsojalle näkyvin osuus, kulisseissa tapahtuu paljonkin sekä ennen että jälkeen näyttelijän työpanoksen. Vaikka kuvauspäivä on näyttelijällekin pitkä, saapuvat työryhmän muut jäsenet paikalle aiemmin ja myös poistuvat myöhemmin paikalta.
Kuvauksissa meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia; tuottaja huolehti, että näyttelijällä oli kaikki hyvin ja ulkokuvauksissa puvustaja kietoi harteille peiton jokaisen oton välissä. Välillä passattavana ja huomion keskipisteenä oleminen hävetti. Omaa vuoroa odotellessa teki mieli auttaa ympärillä pyöriviä kiireisiä ihmisiä, mutta oli tajuttava, että kullakin on oma tärkeä roolinsa tuotannossa. Väsyttävän kuvausurakan jälkeen näyttelijä oli tehnyt osuutensa, mutta elokuvan jälkituotanto on muulla työryhmällä vielä edessä.
Lyhärikurssi päätettiin yhteisellä ensi-illalla koulussa, johon osallistuivat sekä nätöläiset että elokuvalinjalaiset. Tunteita oli laidasta laitaan, jotkut näyttelijöistä näkivät itsensä ensimmäistä kertaa valkokankaalla. Työskentely elokuvalinjan kanssa toimi sujuvasti, yleinen mielipide kurssista oli positiivinen. Oli mukava nähdä myös muiden työn tulokset kurssin päätteeksi. Ensimmäinen askel kohti filmitähteyttä on otettu.
Peace out.
Kommentit
Lähetä kommentti