Sisältä

 Vapaus -jakso

Klovnerian jälkeen me kakkoset pääsimme nauttimaan ryhmälähtöisestä produktiosta. Kurssin aluksi kurssin vetävä opettajamme Janne Lonka jakoi seuraavan kolmen viikon aikataulut. Aamu oli varattu lattiatyöskentelylle eli erilaisten harjoitteiden tekemiselle. Kukin päivä käsitteli eri näyttelijäntyön osa-aluetta kuten hengittäminen, tunteet ja hahmon luominen. Ruokailun jälkeisillä tunneilla käsittelimme päivän teemaa keskustellen ryhmänä ja iltapäivä oli varattu meidän ryhmän itsenäiselle työskentelylle. Puimme mm. dramaturgiaa, immersiivistä teatteria, vapautta ja vastuuta teatterintekijöinä.

Näin työskentelimme, kunnes kokoontumisrajotukset kovenivat emmekä saaneet enää tehdä töitä suuressa ryhmässä. Olimme kuitenkin päässeet jo yhteisymmärrykseen siitä, että aihe joka kaikkia puhutteli oli koti, sillä meistä se kuvasti jaksomme teemaa, vapaus, hyvin ja oli kaikkia puhutteleva näkökulma. Kodissaan jokainen on vapaa tekemään melkein mitä tahansa, mutta niin kuin kodillakin on seinänsä, on vapaudellakin rajansa.

Iltapäivien itsenäisen työskentelyn aikana olimme kukin tuoneet aiheesta materiaalia, joka oli tavallai tai toisella kiinnostanut tai resonoinut. Materiaaleista nousseiden näkökulmien perusteella jaoimmekin ryhmämme kolmeen eri alateemaan: lapsuus, kuolema/vaara kodissa ja kodittomuus. Aloimme työstämään näitä teemoja pienryhmissä. 

Vallitsevan tilanteen takia emme pystyneet pitämään “perinteistä” livedemoa, vaan päädyimme kuvaamaan kotivideomaisen tuotoksen. Saimme koululta lainaan vanhoja kasettivideonauhureita, joilla kuvasimme yhdellä otolla kunkin ryhmän kuljetuksen.

Tässä vielä jokaisen ryhmän ajatuksia kurssista.

Kuolema/vaara kodissa -ryhmä:

“Meille tässä ryhmässä työskenteleminen oli aika helppoa. Aloitimme keskustelemalla siitä, että millaisia ihmissuhteita kukin haluaisi luoda ja mitä haluttaisiin nähdä. Mietimme yhdessä sovittua alkutilannetta: Olemme olleet samassa tilassa jo viisi vuotta, ulos ei saa mennä, emme tiedä onko ulkona muita. Päätimme, että teokseemme tapahtuu jonkun asunnossa ja siellä olisi siskokset, pariskunta, asunnon omistaja ja hänen naapurinsa. Jokainen sai päättää mikä näistä rooleista kiinnosti. Sitten alettiin luomaan. Jokainen kävi läpi itsekseen millainen hänen hahmonsa voisi olla. Yhtenä päivänä kirjoitettiin käsikirjoitus, toisena päivänä mietittiin lavastus ja sen jälkeen mentiin kuvauspaikkaan (joka valikoitui yhden meidän kodiksi). Harjoittelimme siellä miten kameraa kuljetetaan ja millä äänenvolyymilla pitää puhua. Sitten alkoi larppaaminen. Teimme tätä hetken hahmoissa ja sitten aloimme kuvamaan. Kolmannen kuvan jälkeen olimme valmiita. Yleisesti jakso oli rankka, mutta opettavainen. On vaikeaa lähteä ensimmäistä kertaa työstämään kollektiivisesti noin isossa ryhmässä jotain mihin ei ole mitään raameja. Lopputulos oli kuitenkin kaiken sen ähisemisen arvoinen.”

Kodittomuus-ryhmä:

“Aloitetaan suoraan siitä kun jakauduimme pienryhmiin. Meille valikoitui lähtökohdaksi kodittomuus ja “koti on mielentila”. Tiesimme, että yhteisiä speksejä oli dystopiatodellisuus, missä ulos ei saanut mennä, sekä se että esitys kuvattaisiin videolle. Aluksi rupesimme pyörittämään ideoita ja asioita, joita mahdollisesti haluaisimme omaan kohtaukseemme tuoda ja kirjoitimme niitä ylös. Aloimme myös miettiä roolityöskentelyä ja millaisia piirteitä jokaisella hahmolla olisi. Viikon lopuksi kuvasimme siihenastisen ideamme ja totesimme, että suuntaa pitää muuttaa reilusti absurdimpaan. Näin teimme ja viimeinen viikko kului lavastaessa ja rekvisiittaa tehdessä. Viimeisen viikon torstai-iltana kuvasimme ja lauantaina kaikkien videot olikin jo yhdistetty yhdeksi lyhytelokuvaksi, jota yleisö pääsi etänä katsomaan.

Totesimme yhdessä että ajoittain oli raskasta. Ryhmälähtöinen työtapa on aina paikoitellen kuluttavaa ja hidasta. Myös pandemian aiheuttamat rajoitukset aiheuttivat harmaita hiuksia esitystä suunnitellessa, kun ei tiennyt missä ja kenellä tai monellekko saa esittää vai saako ollenkaan. Kurssista oppi ennen kaikkea kykyä työskennellä ryhmässä, päätösten tekemistä aikarajojen sisällä ja kokonaisuuden hahmottamista. Esitys voi muuttaa suuntaa ja muotoaan täysin toisenlaiseksi vielä suhteellisen lopussakin eikä se ole niin vaarallista. Kurssilla myös realisoitui, että vapaus tehdä mitä vain voi tuntua taakalta ja valintojen tekeminen vaikealta.

                                         

Kaiken kaikkiaan kurssi antoi varmuutta siihen, että asioita tapahtuu kun vain tekee. Ei tarvitse olla isoa budjettia ja ammattivehkeitä, jos on hyvä asenne ja tyypit tekemässä. "

Lapsuus-ryhmä:

"Omasta mielestäni pienryhmässä työskenteleminen oli todella inspiroivaa ja hauskaa. Vastuuta sai, ja piti ottaa ihan uudella tavalla, koska kaikki yksityiskohdat tarinasta kuvaamiseen oli mietittävä. Meidän ryhmällä oli hyvä eteenpäin vievä energia ja paljon ideoita, joten kohtauksen hahmot ja juoni syntyivät melko luonnostaan. Mun mielestä kurssi jakautui selkeästi kahteen osaan, koska koronarajoitukset muuttivat alkuperäistä suunnitelmaa, mutta se teki työskentelystä ehkä jopa intensiivisempää ja opetti kyllä paljon. Päällimmäisenä jäi fiilis, että itse tehtyjen ja tuotettujen siistien projektien tekeminen on hyvinkin mahdollista eikä edes hankalaa, kun vaan ottaa askeleen eteenpäin ja aloittaa." 

"Heti alussa tuli hyvin selväksi, että meillä ryhmänä on todella suuri vapaus tällä kurssilla. Se tuntui aluksi jopa lukitsevalta, että saadaan käytännössä tehdä ihan minkälainen demo vaan itse halutaan. Sitten kun löydettiin selkeät raamit sille mitä aletaan tehdä, homma helpottui huomattavasti ja innostus otti vallan. 

Oli opettavaista tehdä proggista kuuden hengen pienryhmissä. Siinä huomasi, kuinka paljon se helpottaa oikeudenmukaista päätöksentekoa, kun on pienempi jengi (ja vähemmän mielipiteitä). Kurssista jäi inspiroitunut fiilis. Oli hienoa huomata että lyhyessäkin ajassa voi saada hienoja juttuja aikaiseksi, kun on energiaa, idea ja halu."

Nyt on enää jäljellä tälle syksylle lauludemot. Sitten päästään joululoman viettoon!