KIERTÄVÄ LASTENTEATTERI -KURSSI + FESTIVAALIT!


 Lastenteatterikurssi oli neljä viikkoa kestävä kurssi, jossa työryhmät lähtivät luomaan nollasta esityksiään. Tarkoituksena oli käsikirjoittaa, lavastaa, puvustaa, roolittaa ja jopa säveltää itse ryhmän kesken. Näin saimme aikaan viisi upeaa ja erilaista esitystä. Lastenteatterikurssi huipentui festivaalipäivään, joka järjestettiin osittain Zoomissa ja osittain livenä ulkotiloissa rajoituksia huomioiden. Tämän spektaakkelipäivän jälkeen ryhmät lähtivät omatoimisesti kiertueelle esitystensä kanssa viikoksi.


Tässä hieman pohdintaa kurssista, jokaiselta ryhmältä


KADONNEEN LANKAKERÄN ARVOITUS

Meidän ryhmällä lastenteatteri esityksen teko lähti luonnollisesti miettien, mitä haluamme esityksellämme sanoa? Onko tarinassamme jokin opetus? Löysimmekin sitä kautta esityksellemme tietynlaisen suunnan. Halusimme pohtia lasten näkökulmasta ammatinvalintaa. Muistelimme mihin erilaisiin ammatteihin itse halusimme lapsena tähdätä ja tämä lähti inspiroimaan meitä. Ehkä tärkeimmäksi sanomaksi meillä oli ”vain taivas on rajana” ja ”sinusta voi tulla mitä tahansa”. Tämän jälkeen mietimme rooleja, mitä haluamme esityksessä nähdä. Tämän jälkeen meillä oli esityksen idea, sanoma ja roolit mietittynä.

Kun ryhmässämme oli neljä jäsentä, jaoimme käsikirjoituksen neljään osaan. Alku, keskikohta, käänne, lopetus. Jokainen ryhmän jäsen otti yhden osan kirjoittaakseen. Saimme näin käsikirjoituksen muutamassa päivässä valmiiksi. Eniten aikaa meillä vei lavasteiden hankinta, tekeminen ja teknillisten asioiden hoitaminen. Ohessa opettelimme repliikkejämme ja työstimme kohtauksia. Vasta lavasteiden ja tekniikan ollessa kuosissa, pääsimme kunnolla työstämään esitystämme. Tämä jäi viimeiselle viikolle, mutta yllättävän nopeasti saimme kaiken valmiiksi ja loppuajan käytimme esityksen hiomiseen.

Kiertue meillä meni mitä mainiommin! Esiinnyimme tarhojen pihassa ja parhaillaan meillä oli monta kymmentä lasta katsomassa. Yhden esityksen kävimme esittämässä opettajamme pihalla, johon kerääntyi pienempi määrä taloyhtiön lapsia. Lapset innostuivat näytelmästämme niin, että saimme jopa hahmoistamme piirrettyjä kuvia.

Lastenteatteri kurssi opetti meille, kuinka antoisaa on esiintyä lasten parissa, miten erilainen rytmi esityksessä täytyy olla, jotta se kantaa ja lapset jaksavat keskittyä, mihin asioihin lapset tarttuvat ja milloin on hyvä antaa yleisölle suoraa kontaktia lavalta. Myös kiertueen suunnittelu antoi hyvät eväät jatkoon, kuinka valmistaa esitys alusta loppuun itse ja mitä se käytännössä vaatii.

- Janette, Valtteri, Virpi & Aapeli


MIHIN KATOSIT, YSTÄVÄ?


Valmistauduimme lastenteatterijaksoon mm. katsomalla Pikku Kakkosta, lapsuuden lempielokuvia ja keskustelemalla lapsuuden muistoista. Anne Rautiainen tuli pitämään kurssin alussa luennon, jossa keskusteltiin uuden synnyttämisestä, ohjaamisesta ja siitä, miten tuoda tarina näyttämölle. 

Työskentelimme pienryhmissä ja me päädyimme toteuttamaan esityksen kahden hengen voimin. Oli jännittävää alkaa työstämään produktiota tyhjästä, mutta lopulta selkeä idea löytyi ja päädyimme luomaan esityksen nimeltä ”Mihin katosit, ystävä?”. Esityksessä päähenkilömme Kakara kertoo poteneensa jo hetken yksinäisyyttä. Kakara selittää, että hänen kolme ystäväänsä ovat kadonneet taijanomaiseen Noxnox-maahan, mutta että näillä ystävillä olisi varmasti ratkaisu yksinäisyyteen. Vaikka esitys toteutettiinkin etänä livestreamina Zoomin kautta), halusimme että yleisön olisi mahdollista osallistua. Tarina nojasi improvisaation keinoihin ja oli joustava, sillä tarkoituksena oli että yleisö (päiväkodin lapset) pääsisi vaikuttamaan tarinaan, sillä Kakaralla oli erinäisiä tehtäviä joihin tarvitsi lasten apua. 

Olimme iloisia ja positiivisesti yllättyneitä esityksen vastaanotosta. Oli ihanaa kun yleisö oli täysillä mukana ja sai olla kauan kaivatussa vuorovaikutuksessa näiden kanssa. Pitkästä aikaa sai kokea esityksen taian! 

T. Kia & Jessica


VUOJANMAAN NAAPURUKSET


Luomisvaiheessa alettiin tutkia eri lasten näytelmiä ja kirjoja. Katsottiin ronja ryövärintytär ja todettiin että se oli vähän liian pitkä tähän tarkoitukseen mutta inspiroiduttiin kakkiaisista. Sitten yhdisteltiin niitä rölleihin ja zädäm idea oli kasassa Peikot ja Hämminkäiset. Käytössä oli myös yksi runo kahden peikon talonrakennuksesta josta inspiroiduttiin. Niin tehtiin jokainen oma versio hämminkäisistä ja peikoista kommelluksineen talon rakennuksen parissa. Päädyttiin esitysmuotoon jossa puolet kuvattiin filmille ja puolet esitettiin sitten live striimissä Teamsin/zoomin kautta. Sairastapausten ja pääsykokeitten tohinassa harjoittelulle ei jäänyt kauheasti aikaa joten harjoiteltiin aina kuvausten tohinassa aika sutjakkaan tahtiin. Lopputuloksesta tuli kuitenkin hyvä ja viihdyttävä. Festareilla meillä oli vähän teknisiä ongelmia livestriimin kanssa ja sitä tuskasteltiin. Kiertueella tekniikka alkoikin skulaamaan ja muksut viihtyivät, viimeiseen esitykseen saatiin kuitenkin tekniikka kamppailit käyntiin kun päiväkodin palomuuri esti videon streamaamisen ja sen kanssa saatiinkin käydä viimeiset painit. Hommat saatiin kuitenkin sielläkin loppujen lopuksi skulaamaan ja hommat rokkas. Peace out.

- Joona, Anni, Ville & Miriam



HELENE, VINSKI JA MYSTEERIÄÄNEN ARVOITUS


Päätimme työskennellä kahdestaan, sillä olimme molemmat jäämässä omaehtoiseen karanteeniin ennen pääsykokeita ja olimme valmiita tekemään lastenteatteriesityksen etänä. Aikaa oli vain neljä viikkoa, joten koimme myös että näinkin kiireisellä aikataululla etätyöskentely sujuisi helpommin kahdestaan. 
Wilma ehdotti, että tekisimme esityksen Tove Janssonin muuminovellin Vilijonkka, joka uskoi onnettomuuksiin pohjalta, mutta jouduimme nopeasti hautaamaan tämän idean tiukasti valvottujen tekijänoikeuksien vuoksi. Luimme vielä Raimo O. Kojon kuvakirjan Seitsemän savun peto, ja tarinasta inspiroituneena päätimme käsikirjoittaa oman näytelmän, jossa seikkailtaisiin hyppimällä klassikkomaalauksesta toiseen. Meille oli tärkeää luoda tunnelmaltaan jännittävä tarina, koska olimme itse lapsena nauttineet eniten tällaisista teoksista. Niinpä syntyivät kaksi pientä lasta, Helene ja Vinski, jotka lähtivät selvittämään tuntemattoman äänen arvoitusta.
Olimme heti samaa mieltä siitä, ettemme tekisi tavanomaista teatteria Zoomissa vaan kokeilisimme jotain meille uutta tekniikkaa. Ensin harkitsimme nukketeatterin tekemistä, mutta ymmärsimme aika pian etteivät aika tai resurssit riittäisi nukettamisen opetteluun, päädyimme lopulta varjoteatteriin. Työnjako tapahtui tämän jälkeen nopeasti; Wilmalla on visuaalista silmää ja kädentaitoja, joten hän vastasi taulujen maalaamisesta ja nukkien suunnittelusta, Heidillä taas oli into ja resurssit ottaa haltuun äänimaailman suunnitteleminen ja kuunnelman editoiminen.
Ensimmäisen viikon aikan saimme valmiiksi käsikirjoituksen, seuraavat kaksi viikkoa molemmat keskittyivät omaan osa-alueeseensa, pitäen toisen ajan tasalla työn etenemisestä. Repliikkien äänitys hoidettiin sujuvasti etänä; äänitettyään omat osuutensa vaatekaapissa, Wilma lähetti äänitiedostot Heidille, joka kasasi tarinan, äänitehosteet ja musiikit kasaan.
Viimeisellä viikolla karanteeni oli ohi ja pääsimme vihdoin kokeilemaan varjoteatterin tekemistä yhdessä. Huomasimme kuitenkin pian, että kätemme eivät tulisi riittämään kaikkien hahmojen nukettamiseen, puhumattakaan taulujen vaihtamiseen kohtausten välillä. Päädyimme siksi videoformaattiin, kahden päivän aikana kuvasimme kohtaukset ja viimeisenä päivänä Heidi leikkasi videon kokoon. Teos oli valmis! 
Lastenteatterikiertueen toteutimme YouTube - ensiesityksenä. Päiväkodeissa esitys otettiin innolla vastaan ja se sai hyvää palautetta.
“Huonoa oli se, että esitys oli liian lyhyt.”
“Esitys ja sen teema oli todella hienosti keksitty”
“Näin opettajana tuli mieleen, että esityksestänne saan hyvän aasin sillan kuuluisiin taideteoksiin”
“Kiva, että mörkö ei jäänyt yksin”


 - Wilma & Heidi



LUURANKO JA TRYFFELITÄYSIKUU


Lastenteatterijakso alkoi tosiaan omien lapsuusaikojen muistelulla ja pääsimme kertomaan toisillemme omat unohduksissa olleet lempijuttumme. Aika nopeasti tästä siirryttiin ideoimaan millainen esitys voisi olla. 

Meillä kävi vähän ennen jaksoa puhumassa ohjaaja Anne Rautiainen ja koko luokka näytti saavan ison energiaboostin tästä käynnistä. Annelta tuli paljon hyviä ohjauksellisia pointteja, jotka pääsivät heti käyttöön. 

Heti alussa keskiöön nousi luuranko. Voisiko lastennäytelmän hahmo olla luuranko? Voisi, me päätimme. Ja hahmoja jotka syntyivät rinnalle olivat Aikuinen, Koira ja Taapero. 

Aloimme hahmottelemaan millainen tarina voisi olla ja miettimään mitä haluamme tarinalla sanoa. Teemaksi muodostui erilaisuus ja sen hyväksyminen. Kun käsikirjoitus oli valmis, siirryimme lähiharjoitteluun ja teimme kohtauksia yksi kerrallaan. Jossain kohtaa syntyi myös päätös, että haluamme esittää esityksen ulkona livenä lapsille, jos se vain on mahdollista. Saimme sovittua päiväkotien kanssa, että esitämme esitykset heidän pihoillaan, riittävän välimatkan päässä. 

Ja niin koitti ensi-iltaviikko ja karavaanimme lähti kärryineen ja aurinkotelineineen matkaan. Esityksissä huomasimme, miksi lastenteatteria kutsutaan kuningaslajiksi. Lapsilta palaute on hyvin välitön ja katsomosta saattaa kuulua mitä tahansa milloin tahansa ja samalla täytyy pitää esityksen runko jotenkin kasassa. 

Kaiken kaikkiaan esitykset menivät erinomaisesti. Sekä lapset että aikuiset vaikuttivat olevan hyvin mielissään ja säätkin suosivat kevätteatterin tekijöitä. Ja nyt varastosta löytyy kelpo lastenteatteriesitys jos sellaista joskus sattuu tarvitsemaan!

Terkuin Peetu, Helka, Miltsi ja Soffe



Kommentit