Kurssilla käsiteltiin seuraavia tyylilajeja: absurdi teatteri, Antonin Artaud’n julmuuden teatteri, antiikin Kreikan tragedia, Bertolt Brechtin eeppinen teatteri, Saksalainen 1920-luvun ekspressionismi, komedia sekä William Shakespearen teatteri. Joka päivä käsittelimme yhtä tai kahta tyylilajia ja ennen harjoitteiden tekemistä saimme noin puolen tunnin historiapläjäyksen käsiteltävästä tyylilajista. Ensimmäinen harjoite oli kaikissa tyylilajeissa pohjaltaan sama: miiminen kahvin/teen keittäminen. Kävimme siis vaihe vaiheelta läpi juoman valmistamisen, niin kuin sen arjessa teemme, mutta saimme käsiteltävän tyylilajin mukaisesti. Esimerkiksi antiikin tragediassa keitimme kahvin/teen, niin kuin olisimme veden alla ja yleisö sadan metrin päässä, eli piti tehdä suuria ja hitaita liikkeitä. Ekspressionismissa puolestaan piti kuvitella olevansa painajaisunessa ja huoneessa jossa katto oli aivan liian matalalla.
Kahvinkeittoharjoitteen jälkeen siirryimme aina kunkin tyylilajin omiin harjoitteisiin. Pääsimme mm. näyttelemään keskiaikaisia aatelisia juonineen, hauskuuttamaan toisiamme joutumalla pulaan tavaroiden kanssa (esim sotkeutuminen teippirullaan), ruumiillistamaan äärimmäisiä tunteita, inhimillistämään esineitä ja niin edelleen.
Kun kaikki tyylilajit oli käyty läpi, valitsimme tekstistä kolmen sivun pätkän jonka kaikki opettelisivat ulkoa. Pääsimme siis tässä vaiheessa työstämään peruskohtausta, eli kohtausta joka on näytelty perinteisen teatterin keinoin, jonka pohjalle kaikki tyylilajikohtaukset perustuisivat.
Kun teksti oli hallussa, teimme pienissä ryhmissä kohtauksesta version jokaisessa tyylilajissa. Tässä vaiheessa suunnitteluun ei käytetty juuri lainkaan aikaa, vaan halusimme vain nähdä miltä kukin tyylilaji suurinpiirtein näyttäisi Kirsikkatarhan tekstiin muokattuna. Tämän jälkeen valitsimme esitykseen otettavat tyylilajit ja päädyimme seuraaviin: antiikin tragedia, absurdi teatteri, komedia, ekspressionismi, Shakespeare, musikaali/eeppinen teatteri ja julmuuden teatteri.
Kun valinnat oli tehty, jakauduimme taas pienryhmiin, joista jokainen sai työstettäväkseen tyylilajin ja tarkoituksena oli luoda sille pohja. Pohjat esitettiin muille ja kirjoitettiin ylös, jonka jälkeen lähdimme yhdessä hiomaan niitä kohti esitysvalmista teosta. Jakauduimme myös tiimeihin vastaamaan esim. puvustuksesta, lavastuksesta, musiikista/äänitehosteista, tuotannosta jne.
Intensiivinen uurastus ja pitkät päivät tuottivat tulosta, kun marraskuussa vihdoin pääsimme esittämään Bravo, Charlotta! -demomme viidesti. Esitys keräsi laajasti kehuja ja kiitosta yleisöltä ja moni kertoi tarvitsevansa aikaa prosessointiin, sillä lavan tapahtumat herättivät niin paljon ajatuksia ja tunteita (hyvällä tavalla!). Myös me työryhmäläiset koimme saaneemme valtavasti irti esityksistä ja itse kurssista ja sytyimme uudella tavalla teatterin eri muodoista. Toivottavasti me voimme olla mukana tuomassa Suomen lavoille entistä monipuolisempaa teatteria ja näyttämään vivahteita taiteen historiaa muuttaneista tyylilajeista.
Kuvat: Sofia Linnarinne, Nätö 2:n opiskelijat
Kommentit
Lähetä kommentti