Nätö II:n Materiaalista esitykseksi kurssi 1/4: Downloading Eden

Materiaalista esitykseksi oli kurssi, joka toteutettiin yhteistyössä Teatterikorkeakoulun kanssa. Laajasalon opiston Näyttelijäntaide II -luokka pääsi työskentelemään uskomattoman taitavien ohjaajien, dramaturgien sekä valo-, ääni- ja pukusuunnitelijoiden kanssa, jotka ovat Teatterikorkeakoulun sekä Aalto-yliopiston 2. vuosikurssin opiskelijoita. 

Syntyi neljä ainutlaatuista teosta, jotka jättivät pysyvän jäljen niin tekijöihin kuin katsojiin. Tässä neliosaisessa blogi-sarjassa jokainen ryhmä pääsee kertomaan omia kokemuksia ja tuntemuksiaan kurssista.

 

Downloading Eden:

 

Näin esityskauden päätyttyä voi vain todeta, että mikä matka meillä olikaan! Niin opettavainen, ainutlaatuinen ja arvokas. Kokonaista prosessia on haastavaa purkaa sanoiksi, mutta tiivistän alle oleellisimman.

 

Tapasimme viime syksynä pari kertaa lähinnä tutustuen ja aiheesta keskustellen. Aihe kulki alkuvaiheessa otsikolla ”porno”, mutta ohjaaja sekä dramaturgi tekivät aiherajauksen "porno ja moderni teknologia" jo kohtalaisen varhaisessa vaiheessa, ja oikeastaan niiden raamien puitteissa lähdettiin siitä eteenpäin aihetta tutkimaan. Aihe itsessään oli raikas ja mielenkiintoinen, joten sen tutkimiseenkin suhtautui todella avoimin mielin.

Joulukuussa meillä oli viikon mittainen työpajaviikko, jossa tarkoituksena oli tuottaa materiaalia todella vapaalla otteella. Teimme hirvittävän paljon kohtauksia, inspiroituen esimerkiksi lavastajan tuomista ehdotuksista (mm. sääilmapallot), valmistelimme sooloesitykset ja kirjoitimmekin vähän. Tuosta viikosta jäi todella vahva fiilis, että olimme jo noin alkuvaiheessa todella yhteisen maailman ja intressien äärellä. Se loi suurta luottamusta tulevaan, ja oli upeaa huomata, että se yhteys kantoi läpi harjoitus- ja esitykauden.

Ensimmäisillä varsinaisilla harjoitusviikoilla kirjoitimme todella paljon, niin tajunnanvirtaa kuin myös ennalta annetuilla ohjeistuksilla, esimerkiksi monologeiksi ajateltuja tekstejä. Menimme myös nopeasti näyttämölle testailemaan ja räiskimään, tekstien kanssa ja ilman. Kirjoittamisen lisäksi teimme improvisoituja kohtauksia dramaturgimme ennalta pohtimista kohtausaiheotsikoista inspiroituneina. Olimme onnekkaassa tilanteessa siinä, että tuotimme viikkojen aikana kasapäin hyvin kiinnostavaa materiaalia, josta dramaturgimme Maija pääsi karsimaan ja punomaan kaikkea yhteen tarinaksi. Tuottamamme tekstit säilyivät vahvasti vaikuttajina lopputulokseen, koska löysimme yksilöllisiä hahmoja niiden kautta harjoitusviikkojen aikana.

 

Erityisen ilahduttavaa oli se, että työryhmän suunnittelijoille oli harjoitusviikoille varattu jokaiselle oma päivä, jolloin tutkittiin aihettamme eri osa-alueisiin fokusoituen jokaisen osaamisalueen johdolla. Tehtiin mm. valo- ja ääni-improvisaatiota, inspiroiduttiin tilasta ja tutkittiin, minkälaisia impulseja erilaiset puvut meissä herättävät ja mitä puolia ne nostivat hahmoistamme esiin.

Tahdon myös nostaa esiin sen, miten likoon saimme itseämme prosessissa laittaa. Ohjaajallamme oli tapana pistää meidät pitämään usein harjoitusten aluksi 3-5 min improvisoituja puheita, jotka toimivat virittävinä harjoituksina tietynlaisten muurien pudottamiseen ja auki olemiseen.

Kun kaikki materiaali oli kasassa ja kirjoitetussa muodossa, kohtauksia hiottiin ja fiksailtiin oikeastaan ihan enskaan asti. Se vaati meiltä näyttelijöiltä viimeiseen asti mukautumista ja epävarmuuden sietämistä, mutta se oli sen arvoista, jotta saimme mahdollisimman ehyen kokonaisuuden esityskaudelle vietäväksi.

Esityskausi itsessään oli menestyksekäs! Tuntui ihanalta olla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, ja jäi jopa fiilis, että Edenin olisi voinut esittää vielä useammankin kerran, koska näyttelijäntyöllinen leikki, vapaus ja uskallus muutti muotoaan yhä parempaan esityskauden aikana. Oli myös upeaa nähdä ja kuulla, mitä reaktioita esitys katsojissa herätti. Koen, että näyttelijänä on äärimmäisen palkitsevaa kuulla, että syvälliset kelat on lähtenyt liikkeelle tai että katsoja on kokenut liikutusta esitystä katsoessaan.

Tämä prosessi oli tärkeä kokemus. Oli merkityksellistä tehdä työryhmässä, jossa tunnelma oli alusta loppuun turvallinen, yhtenäinen, rento ja samalla eteenpäin puskeva & kunnianhimoinen. Oli ihanaa saada keskittyä omaan osa-alueeseen eli näyttelijäntyöhön täysillä ja syvästi, koska usein etenkin Laajiksessa vastuuta saa ottaa niin laajasti aina tuotannollisista asioista puvustukseen. Kannan tätä proggista ja sen oppeja mukanani varmasti todella pitkään.

 

 

 Kuvat: Maija Alander