Näyttelijäntaide 2 - pitkä improvisaatio

Nätö 2-ryhmän pitkän improvisaation demon, Impulssin, juliste. Julisteen toteutus: Onneli Karppelin ja Kerttu Nolvi.

16.8.-25.9.2023

Näyttelijäntaide 2 -ryhmän syksy 2023 alkoi vauhdilla - nimittäin pitkän improvisaation kurssilla. Kurssin aikana ryhmämme sai perehtyä improvisaatioon, sen pitkään muotoon sekä esityksen rakentamiseen. Tämän ohella kurssi toimi myös uuden ryhmän tutustumisalustana sekä yhtenäisen luottamuksen rakentumisen tukena.

Ensimmäinen kysymys kuitenkin lienee, että mitä on pitkä improvisaatio? Lyhyesti ja yleistäen vastaus lienee jotakuinkin näin: pitkä improvisaatio on koko illan tarinallista improvisaatiota, jossa useimmiten on jonkinlainen draaman kaari. Ja tätä me lähdimme tutkimaan. 

Kurssin ensimmäisistä päivistä lähtien aloimme harjoitella improvisaation pitkää muotoa pidentäen harjoitusvetoja kerta kerralta. Aloitimme 15 minuutin vedoista ja kurssi huipentui noin kahden tunnin esityksiin. Hiljalleen harjoitusten pidentäminen antoi mahdollisuuden tutkia sitä, kuinka jännitteitä ja juonia voi rakentaa niin, että ne ovat mielekästä katsottavaa ja kestävät ja pysyvät yllä koko vedon ajan.

Mitä kurssin sisältöön sitten kuului? Harjoittelimme pitkää improvisaatiota, kuten todettu, mutta mitä se itsessään sisältää? Näyttelemisen ja itse juonen rakentamisen, ohella opimme muun muassa kohtausten leikkauksista ja kohtausten katkaisemisesta, esityksen rytmistä ja sen muutoksista, tärkeistä määrittelyistä (ketä kohtauksessa on, missä he ovat ja keitä he ovat toisilleen), eri tarinalinjoista ja niiden kuljettamisesta yhdessä sekä kuinka yhdistää niitä tai pitää ne erillään, kronologiasta ja sen rikkomisesta, mimiikasta, musiikin ja äänien yhdistämisestä lavatyöskentelyyn sekä niin monesta muusta asiasta. Henkilökohtaisia oppimistavoitteita ja kokemuksia on monia, mutta yleisiä opetuksia oli: kuinka ottaa tilaa ja vastuuta rohkeasti, kuinka tarttua omiin ja toisten impulsseihin, heittäytyminen, rohkeat tarjoukset ja muiden tarjouksiin tarttuminen (sekä tarpeen vaatiessa omista tarjouksista irtipäästäminen ja tilanteen lukeminen sen suhteen, että tarvitaanko minua lavalla), kuinka rakentaa kestävää dramaturgiaa, yleisösuhde ja rohkea tilankäyttö, toisen kuunteleminen sekä yhteisen jutun takana seisominen. 

Itse olen kokenut impron hyvin haastavaksi ennen tätä kurssia. Kurssin aikana kuitenkin löysin siitä paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia. Kurssin alkupuolella olin hyvin lukossa pelkästä ajatuksesta mennä lavalle improamaan pitkässä mittakaavassa. Kuitenkin kurssin aikana olen kirjoittanut oppimispäiväkirjaani seuraavasti:

“25.8.2023 Tämän viikon improiluista jäi fiilis, että kyllä minä selviän ja osaan ja ettei tämä ole ehkä niin kauheaa.”

Eli kurssi oli lyhyesti ainakin minulle todella antoisa ja opettavainen kokemus, vaikka tietysti siihen sisältyi omia haasteitaan, epäonnistumisen kokemuksia, ristiriitaisia tunteita ja kasvukipuja. Ei kai mitään uutta voi oppia ilman minkäänlaisia haasteita. Ja pienet haasteet ja epämukavuusalueelle meneminenhän ovat kaikista tärkeimpiä opettajia. Kuten meille usein kursseillamme on sanottu: “Häpeää kohti.” Häpeä on pelottava ja joskus lamauttava tunne, mutta siitä huolimatta tekeminen ja oman häpeän voittaminen ovat äärimmäisen voimauttavia kokemuksia. Ja jälleen oppimispäiväkirjaani lainatakseni: 

“4.9.2023 - - mutta vähään aikaan ei ole hävettänyt näin paljon.”

Löysimme kurssin aikana yhteisen uuden muodon toteuttaa improesityksemme. Sen sijaan, että olisimme jakaneet 20 opiskelijan ryhmämme pienempiin ryhmiin, jotka vuorollaan olisivat esiintyneet, löysimme tavan osallistaa kaikki 20 jokaiseen esitykseen. Jaoimme vastuut 5 osaan:. draamaryhmä, jonka vastuulla oli esityksen juonen edistäminen ja draaman kaaresta huolehtiminen; ensemble, joka tuotti sanatonta, liikkellistä täytettä draamakohtausten väliin, tarkoituksellisesti ei edistänyt juonta vaan tarjoili ns. välikkeitä juonikohtausten välillä; bändi, joka tuotti musiikkia esityksiin livenä; äänet eli ns. oman elämänsä foley-artistit, jotka tuottivat livenä äänitehosteita arkipäiväisillä esineillä sekä valoteknikko, joka ajoi valot esityksiin. Näin sanoitettuna on mahdotonta tavoittaa kaikkia nyansseja, joita työnjakoon liittyi ja se saattaa kuulostaa karulta. Tämä oli kuitenkin loistava kokonaisuus, joka sai ryhmämme kuuntelemaan toisiaan aivan uudenlaisella tavalla. Pelasimme upeasti yhteen ja kokonaisuudet olivat huikeita (ehkä hieman puolueellinen mielipide - who knows). 

Itse löysin valtavasti iloa improamisen ohella äänitehosteiden tekemisestä. Se oli kutkuttavaa ja laittoi tekijät niin sanotusti kuseen joka esityksessä. Se sai meidät tarkkailemaan esitystä aivan uusin silmin, kuuntelemaan aivan uudella tavalla - tarvitseeko tähän äänitehosteita? Millä saan tähän tarvittavan äänen tehtyä?

            Äänitehostepöydät tavaravalikoimineen. Kuva: Eljas Viitanen 

 Kurssi päättyi 22. ja 25.9. järjestettäviin demoihin (ei valmis esitys, vaikka ryhmämme ottaa ne kovin tosissaan. Demon idea on näyttää mitä olemme kurssilla oppineet ja tehneet ilman suurta tulosvastuuta). Demopäivinä meillä oli kolme noin 2 tunnin esitystä, mikä olisi pitkässä juoksussa tuntunut todella raskaalta, näin lyhyellä esityskaudella sen vielä kesti. 

Kurssin ja esitysten aikana oli hauska huomata aiheita, joita ryhmällämme oli taipumus käsitellä. Suuressa osassa vedoistamme käsiteltiin jonkinlaisia rikoksia, lavalla oli toinen toistaan enemmän aseita ja salaisia agentteja.

            Nätö 2 -ryhmän Impulssi-demon loppukumarrukset. Kuva: Sami Vallius. 

Sen ohella, että kurssi opetti meille paljon improvisaatiosta, se toimi loistavana aloituksena lukuvuodelle. Se heitti meidät omalla tavallaan suoraan syvään päätyyn ja auttoi meitä tutustumaan ryhmänä toisiimme sekä luomaan nopeasti vahvan luottamuksen ryhmämme kesken. Improssa täytyy olla sataprosenttinen luottamus vastanäyttelijöihin sekä siihen, että jos jäätyy, kaveri auttaa aina. Se, että luottaa toiseen, on välttämätön vaatimus sille, että uskaltaa olla toisten kanssa lavalla. Kurssin improharjoitteiden oheen vastuuopettajamme, Janne Lonka, oli taitavasti ujuttanut liudan luottamusharjoituksia, joka edisti ryhmäytymistämme. Uskon, että tämä kurssi oli välttämätön askel sen eteen, että ryhmämme pystyy toimimaan yhdessä näin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia kursseja ja uusia seikkailuja vahvana ryhmänä.

Teksti: Eljas Viitanen, Nätö 2-ryhmän opiskelija, jolle impro oli entuudestaan vaikeaa ja pelottavaa, mutta joka löysin ilon improamiseen kurssin aikana.