Nätö 2 -ryhmällä tuli jälleen uusi kurssi päätökseen. Tämä kurssi alkoi epävirallisesti jo kesäloman aikana, kun ryhmä sai luettavakseen Anton Tsehovin Lokki-näytelmän (julk. vuosi 1896 ja alkup. nimi Чайка, Tšaika). Itse kurssi alkoi täysipäiväisesti syyskuun loppupuolella ja se huipentui demoiksi 23.-28.11.2023.
Kurssin aikana tutustuimme syvemmin Lokki-näytelmään sekä Euroopan teatterihistorian kannalta merkittävimpiin tyylilajeihin sekä niissä uraauurtaviin henkilöihin. Kurssiin sisältyi seuraavat tyylilajit:
Realismi
Antiikin Kreikan tragedia
Komedia
Shakespeare
Saksalainen 1920-luvun ekspressionismi
Bertolt Brechtin eeppinen teatteri
Antonin Artaud’n julmuuden teatteri
Absurdi teatteri
Tyylilajeja käsitellessä aloitimme jokaisen aina lyhyellä luennolla, jonka jälkeen tutustuimme tyylilajiin käytännössä erilaisten harjoitusten kautta. Näiden harjoitusten ja luentojen kautta saimme edes pienen, auttavan käsityksen siitä, minkälaista teatteria kyseisessä tyylilajissa on tehty ja tehdään. Vaikkakin tekemämme tyylilajiharjoitteet olivatkin kärjistetysti tyylilajinsa edustajia, oli tärkeää saada kuva siitä, mitkä ovat kyseisen tyylilajin ominaispiirteet. On helpompi aloittaa isosta ja selkeästä ja niin sanotusti tone it down, kun ryhdytään syventymään tai tekemään tarkemmin tiettyä tekstiä.
Kun kaikki tyylilajit saatiin käytyä läpi, aloimme pohtimaan itse tulevaa demoa ja Lokkia. Jakauduimme pienempiin ryhmiin, joissa perehdyimme syvemmin aina tiettyyn näytökseen Lokissa, karsimme ja muokkasimme tekstiä sopivaksi sekä valitsimme kulloiseenkin osioon sopivat tyylilajit. Näiden pienten työpajojen jälkeen esittelimme näytöskokonaisuudet muulle ryhmälle ja rupesimme työstämään tekstiä lavalla.
Käsikirjoitusta kasatessamme jokaisella ryhmällä tuli hienoja, erilaisia ideoita toteutukseen ja tyylilajien hyödyntämiseen eri kohdissa esitystä. Ryhmä, jossa olin päätyi kaiken suunnittelun ja muokkaamisen myötä syventymään ruplan kurssin kehitykseen 1890-luvulla, koska hyödynsimme kyseistä tietoa Brecht-kohtauksessamme. Erääseen osaan hyödynnettin ChatGPT:tä. Kaikkea sitä tälläkin kurssilla pääsikin tekemään!
Toki tällaisissa prosesseissa, jossa iso ryhmä ihmisiä jakautuu pienempiin osiin tutkimaan näytelmää omista näkökulmistaan, voi nousta esiin pelko siitä, että tuleeko tästä lainkaan yhtenäistä kokonaisuutta. Ja kyllä se pelko meilläkin nousi esiin. Mutta avoin kommunikaatio on tässä tärkeintä. Käsittelimme huolta yhdessä vastuuopettajamme, Ullariikka Koskelan, kanssa ja hän rohkaisi meitä eteenpäin. Hänen vahvassa, mutta lempeässä, ohjauksessaan Lokista saatiin eheä kokonaisuus karsimatta meidän visioitamme.
Koko demo saatiin kasaan vajaassa neljässä viikossa. Tähän sisältyi käsikirjoitusvaihe, roolitus, kohtausharjoitukset, puvustuksen ja lavastuksen suunnitteleminen ja kokoaminen sekä valo- ja äänisuunnittelu sekä niiden toteutus. Esitykseen myös sanoitettiin ja sävellettiin myös täysin uusi työväenlaulu. Lopputuloksesta tuli noin 2,5 tuntia kestävä esitys.
Demoa varten rakennettiin lokki, joka laskettiin katosta ja raadeltiin esityksen puolivälissä. Kuva: Joanna Hammarberg
Näytelmässä puhutaan runsaasti uusista muodoista, jotka tulivat näkyviin hyvin myös demossamme. Tätä tyylilajikurssia on järjestetty neljän vuoden ajan ja demo on toteutettu aina yhden kohtauksen kautta, joka toistetaan aina uudessa tyylilajissa - nyt me otimme haasteen vastaan ja päätimme tehdä koko näytelmän. Uutena muotona oli myös nostaa lavalle opettajamme Ullariikka Koskela, joka ei koko koulun 14-vuotisen taipaleen aikana ole tullut lavalle kertaakaan.
Henkilökohtaisesti koin ainakin osan tyylilajiharjoitteista hyvin hankaliksi tai raskaiksi, lähinnä ehkä sen vuoksi, että se teatteri, jota olemme tottuneet tekemään tai näkemään pohjaa hyvin vahvasti realismiin. Sen sijaan esimerkiksi ekspressionistiset “puhdasta tunnetta” ilmentävät kohtaukset tai julmuuden teatterin spektaakkelit ovat aika kaukana siitä, mitä klassisesti lavalla näkyy. Kurssi vaati fyysisesti ja henkisesti paljon voimavarajoa, mutta yhtälailla antoi paljon. Se inspiroi ja antoi ymmärrystä suhteessa siihen, millaisesta teatteriperinteestä meidänkin nykyinen teatterimaailmamme tulee.
Isossa ryhmässä tekeminen voi olla haastavaa ja roolien jakautuminen voi kauhistuttaa. Ja tosiaan: meitä on 20 ryhmässämme, replikoivia rooleja alkuperäisessä näytelmässä 10. Tämä epätasapaino ratkaistiin sillä, että hahmojen näyttelijät vaihtuivat jokaisessa kohtauksessa. Tätä vaihtoa ja katsojien pysymistä mukana pyrittiin helpottamaan sillä, että jokaisella hahmolla oli tietty vaatekappale tai tavara, joka kulki hänen merkkinään, vaikka näyttelijä vaihtuikin.
Demon esityskausi meni hyvin ja sen esittäminen oli hauskaa. Kömmähdyksiltä ei tietenkään voinut välttyä, mutta luotto ryhmään kasvoi niiden myötä ennestään. Tärkeintä oli yhdessä tekeminen ja oppiminen - ja mistä muusta sitä oppiikaan paremmin kuin pienistä mokista ja yhteisestä leikistä?
Lokki raadellaan. Kuva: Joanna Hammarberg
Teksti: Eljas Viitanen
Kommentit
Lähetä kommentti