Nätö 2 -ryhmä vietti vuoden 2024 ensimmäiset 6 viikkoa Teatterikorkeakoululla (Teak) osana sen järjestämää Materiaalista esitykseksi -kurssia (ME-kurssi). Kurssille osallistui meidän Laajiksen opiskelijoiden lisäksi Teakin ohjaaja-, dramaturgi-, lavastaja- sekä valo- ja äänisuunnittelijaopiskelijoita sekä Aalto-yliopiston pukusuunnittelijaopiskelijoita. Kurssilla valmistettavia produktiota varten opiskelijat jaettiin neljään eri ryhmään, jotka työskentelivät ohjaajaopiskelijan johdolla ja loivat noin 45 minuuttia kestävät esitykset kurssin päätteeksi. Produktiot toteutettiin devising-tekniikalla eli ryhmän yhteisenä prosessina ilman valmista käsikirjoitusta. Ryhmät sekä esitystilat arvottiin tasapuolisuuden nimissä.
Kurssin lähtökohtana nimensä mukaisesti oli materiaali - tässä tapauksessa ohjaajaopiskelijan valitsema konkreettinen sellainen. Materiaalivalinnat olivat todella erilaisia, joten oli mielenkiintoista nähdä millaisia esityksiä niiden pohjalta syntyi. Valitut materiaalit olivat: jonotuslaput, lukko, käsiase ja katoliset kotialttaripatsaat.
Kurssilla tehtyjen esitysten nimet:
Tervetuloa, A143 (lähtömateriaali: jonotuslaput)
Takahuone (lähtömateriaali: lukko)
NIMBY (lähtömateriaali: käsiase)
Kärsimys ja ekstaasi (lähtömateriaali: katoliset kotialttaripatsaat)
Vaikka lähtökohdat työskentelylle olivat konkreettiset materiaalit, työskentelyssä mentiin paljon materiaalia syvemmälle eikä valittu materiaali pakollisesti näkynyt suurena osana lopullista teosta. Teemoja, joihin valittujen materiaalien pohjalta syvennyttiin eri ryhmissä olivat muun muassa häpeä, yhteiskunnan asettamat paineet ja suorittaminen, yksinäisyys, vaille- ja paitsijääminen, kohtaamattomuus, valittu perhe, nautinto, identiteetti ja itsensä löytäminen, normalisoitu väkivalta yhteiskunnassa sekä useat muut teemat.
Kurssi alkoi virallisesti jo hieman ennen joulua työpajajaksolla, jossa työryhmät pääsivät jo ideoimaan produktioitaan ja heittämään kaikki villeimmätkin ideansa pöydälle. Joulun jälkeen materiaalin tuottamisesta siirryttiin hiljalleen kohti materiaalin jatkojalostamista ja kokonaisuuden kehittämistä, mikä johti valmiin esityksen esittämiseen.
Omassa ryhmässämme työstämisessä kaikki olivat todella paljon läsnä ja ideoita heiteltiin yli ns. ammattirajojen. Yhteinen suunnittelu ja kokonaisuuden työstäminen alkoi heti työpajaviikolla, kun saimme kaikki tuoda jotain materiaalia, jonka ohjaajamme valitsema materiaali oli meissä inspiroinut. Työpajaviikon ajan keräsimme kaikki oudotkin ideamme niin kutsutulle isolle paperille (jota se kirjaimellisesti oli). Kun palasimme ison paperin pariin esityskautemme päätyttyä, huomasimme että lähes kaikki ideamme olivat tavalla tai toisella päätyneet osaksi esitystä. Työstimme teemojamme erilaisten ryhmänsisäisten demojen (niin koko ryhmänä, pareittain kuin sooloinakin) kautta. Jossain vaiheessa jo tuntui, että en löydä mitään uutta teemastamme - mutta silloin aina kävi jokin käänne ja näkökulmia löytyi aina uusia.
 |
| Ryhmäni "iso paperi" kuvattuna ennen joululomaa. |
Jokaiselle ryhmälle muodostui omat rutiinit ja tavat saada ryhmä toimimaan. Meillä esimerkiksi oli jokaisen päivän alussa check-in-kierros, jossa kerrottiin omia fiiliksiä ja päivän päätteeksi check-out, joka vastaavasti oli fiilisten kertomista varten, jotta jokainen saattoi lähteä kotiin niin ettei asioita jäänyt hampaankoloon. Eräs toinen ryhmä taas sisällytti omiin rutiineihinsa erilaiset pelit joka aamu, esimerkiksi huojuvan tornin.
Meille monelle Laajiksen opiskelijalle oli aluksi haastavaa sopeutua siihen, että nyt saamme kerrankin keskittyä vain näyttelemiseen. On iso lahja, että saamme Laajiksessa produktioita tehdessämme tehdä kaiken itse - yleensä puvustus, lavastus sekä tekniikan suunnitteleminen ja toteutus ovat meidän omalla vastuullamme. Nyt kuitenkin osana työryhmää oli alojen opiskelijoita, joten kesti hetki ennen kuin osasimme pysyä omalla tontillamme. Oli ihanaa kerrankin keskittyä vain omaan alaan.
ME-kurssi oli valtavan antoisa kokemus, mutta samaan aikaan myös äärimmäisen rankka rupeama. Jatkuva vaatimus tuottaa esitysmateriaalia, pohtia lähtömateriaalia sekä antaa itsestään 100% kävivät kyllä monelle jaksamisen päälle. Fiilikset produktion edetessä menivät monella laidasta laitaan ja koko prosessi oli vuoristorataa. Tärkeänä osana prosessia oli viikottaiset tapaamiset oman koulutusohjelmaryhmän kanssa, joissa päästiin omien vertaisten kanssa keskustelemaan viimeisimmän viikon edistysaskeleista sekä purkamaan mielen päällä olevia huolia ja iloja. Uskon, että voin puhua monien puolesta, että kurssin vaativuudesta huolimatta se oli äärimmäisen hieno kokemus.
 |
| Tervetuloa, A143 -esityksen alkukohtaus. Kuvassa Jemina Vallius (vas.), Ornella Angelillo, Tuomas Guseff, Elle Korhonen, Karoliina Kalliolahti ja Eljas Viitanen. Kuva: Erik Vartiainen. |
Kokonaisuudessaan, kaikesta tunteiden vuoristoradasta huolimatta, kurssi oli opettavainen ja antoi paljon uusia ajatuksia näyttelijyyteen sekä monitaiteellisessa ryhmässä toimimiseen. Kuitenkin: mitkä olivat kurssin suurimmat opit?
Kurssi opetti meille paljon niin näyttelijäntyöstä kuin itsestämme. Opimme itsestämme osana ryhmää, siitä kuinka toimimme osana ryhmäprosessia, ja kuinka kohtaamme pettymyksiä ja kärsimättömyyttä, onnistumisia ja haasteita, kuinka luotamme muiden panokseen ja otamme vastuun omasta vastuualueestamme. Kurssi opetti paljon myös devisingista tekotapana.
Kurssi laittoi minut ainakin pohtimaan paljon itseäni näyttelijänä, inspiroi ja sai miettimään millaista teatteria haluan tehdä tulevaisuudessa. Devising tässä mielessä oli loistava työtapa tutkia omaa näyttelijyyttä ja omia mukavuuden rajoja. Tätä blogipostausta tehdessäni haastattelin luokkalaisiani kokemuksistaan ja Pinja Miettinen mainitsi haastattelussaan devisingin vaikeudesta ja siitä kuinka se vaatii tekotapaan paneutuneen ja sitä opiskelleen ryhmän. Devising on tosiaan haastava tapa työskennellä jos aikaisempaa kokemusta siitä ei ole. Se ei ole missään mielessä helpoin toteuttaa niin, että kukaan ei pala loppuun tai ei synny ongelmia ryhmän sisällä. Ryhmille, joilla ei ole aikaisempaa devising-kokemusta, tällaiseen prosessiin heittäytyminen voi olla hyvin haastavaa. Uskon, että ryhmässä kuin ryhmässä kaikki olivat usein jaksamisensa rajoilla. Produktioprosessi oli lyhyt ja intensiivinen. Kommunikaation tärkeys osana prosessia korostuu entisestään.
 |
| Tervetuloa, A143-esityksen tunnelma alkaa tiivistymään. Kuva: Erik Vartiainen. |
Näytteleminen ja työskenteleminen moniammatillisessa ryhmässä on siis jatkuvaa oppimista niin omalta alalta kuin omasta itsestäänkin sekä olennaisista ryhmätyötaidoista. Kurssin aikana pääsimme myös verkostoitumaan muiden (tulevien) ammattilaisten kanssa ja muodostamaan mahdollisesti elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Kommentit
Lähetä kommentti